Nuorisoseuran historiaa

Putkilahden Nuorisoseura on perustettu vuonna 1904 eli seura on jo hyvän matkaa yli satavuotias.

 

Poimintoja 100-vuotishistoriikista

 

 

Putkilahden Nuorisoseura ry 100 vuotta

 

Sata vuotta sitten ...
Sata vuotta sitten Putkilahdessa elettiin hyvin mielenkiintoisia aikoja. Oma koulu oli saatu rakennettua, ja perustettiin muun muassa oma pankki, maamiesseura, työväenyhdistys ja nuorisoseura - ja paljon jäi varmaan luettelemattakin. Siis suuri määrä yhteisiä ponnistuksia ja kylän omatoimisuutta. Voi olla, että kylän historiassa ei mitään vastaavaa muutaman vuoden jaksoa ollut aiemmin nähty, eikä tultaisi myöhemminkään näkemään?

 

Perustamista edeltäneet vaiheet ja perustaminen.
Hämeen läänin kuvernööri myönsi luvan nuorisoseuran perustamiseen 4. toukokuuta 1904. Tämä virkanimitys kuulostaa nykykieleen oudolta, mutta olihan Suomi silloisen Venäjän valtakunnan itsehallinnollinen osa. Suomen kansa etsi silloin omaa identiteettiään: keitä ja millaisia me olemme. Nuorisoseurojen perustaminen on ollut yksi tärkeä osa tätä kehitystä.

Pyynnön kuvernöörille olivat lähettäneet Vihtori Salminen, Jalmari Pohjola, Lyydia Pohjola, Severus Perttula, Inkeri Hakanen ja Kaarlo Peuha.

Heistä Vihtori Salminen kertoi perustamisvaiheen pulmakohdista jälkeenpäin näin: "Nuorisoseura-aate oli niinä aikoina uusi. Niin ollen oli paikkakuntalaisillemme ensin nuorisoseuraliikettä selvitettävä ja siitä keskusteltaessa usein kysyttiin: ’Minkälaisia ne nuorisoseurat oikeastaan ovat ja mitä ne tarkoittavat?’ Kun sitten nuorisoseuran sääntöjen mukainen tarkoitus tuli yleisemmin tunnetuksi, saavutti nuorisoseuramme jo alkuvuosinaan kyläläistemme ja lähimmän ympäristön asukkaiden puolelta odottamattoman paljon suosiota ja myötätuntoa."

Kun mietin, millaista elämä on ollut noina aikoina, mieleeni tulee Yrjö Jokisen vuonna 1923, silloisena seuran puheenjohtajana antama kuvaus entisen ajan nuorison olotavoista: "Jos vanhoilta sitä tietustelee niin sanovat ne tapansa mukaan: ’Ei sitä ennen noin oltu ja eletty’. Mitä muistan ennen nuorisoseuran perustamista, nuorison hommista paikkakunnalla, niin oli niillä myös suuri halu olla pyhäisin joukkopaikoissa. Eikä suinkaan aina tyhjän toimittajana. Urheilu oli aikaisemman nuorison mieluinen homma. Kiekon lyönti oli kevään ja kesän urheilua. Kilpasoudanta, kivennostot, väkikapulat, kissan hännät ynnä muut.

Iltamat olivat siihen aikaan harvinaisia ja outoja hommia. Niitä katseltiin kaikin ennakko luuloin, ja koetettiin kaikin tavoin häiritä ja tukahduttaa.

Näistä vuosista on sitten paikkakuntamme väestö - iltamien ja muiden sivistyshommien kautta - kulkenut näihin päiviin. Ollaksemme muka nyt parempia tai huonompia kansalaisia, joka itse kullenkin jääköön omaksi arvattavaksi. Entisajan hommia paikkakunnalla, emme suinkaan sokeasti ja yksipuolisesti voi kaikkia tuomita."

Tämä kuvastaa sitä nuorisoseurassa etenkin alkuvuosikymmeninä jatkuvasti esillä ollutta pohdintaa, että mistä se hyvä elämä koostuu, ja mihin nuorisoseuran tulisi painopistettään suunnata.

 

Nuorisoseuralle oma talo
Tämä talo on nuorisoseuran historiassa varsin keskeisessä asemassa. Alunperin rakennus on ollut Häränojan talon päärakennus, josta se siirrettiin nykyiselle paikalleen meijeriksi. Ensimmäiset pari vuotta seuran tilaisuudet järjestettiin eri taloissa. Talon alkuvaiheista kertoo nuorisoseuran yksi näkyvimmistä vetäjistä, Voitto Salmela: "Oman kodin kaipuu seuralle oli polttava nuorten keskuudessa. Niinpä katseet kääntyivät Virtasalmen sillan pielessä tyhjillään olevaan entiseen meijerirakennukseen. Seura päätti ostaa sen ja kun kauppahinnasta 900 markasta menivät omavelkaiseen takaukseen Vihtori Salminen, Kaarlo Lehtonen ja Jalmari Pohjola, niin seura sai oman kodin kevättalvella 1906, oltuaan vain kaksi vuotta kodittomana.

Seuratalo on elämänsä aikana kokenut monta ’muodonmuutosta’. Vuonna 1922 rakennettiin uusi ravintolapuoli ja sisäänkäynti muutettiin Virran puoleiseen päätyyn. Vuonna 1935 oli perusteellinen korjaus. Kaikki rakennuskustannukset seura sai maksetuksi vilkkaalla toiminnallaan."

 

Poimintoja varhaisilta vuosilta
Nuorisoseuran ja koko kylän historiaa on nyt tallennettu komeasti viime vuosina. Kuulijoissa on useita, jotka ovat itse nähneet ja kokeneet suuren osan seuran vaiheista, ja jopa olleet keskeisesti siihen vaikuttamassa. Esimerkiksi tuoreeseen Putkilahden kyläkirjaan on koottu mukaansa tempaavia tarinoita Nuorisoseuran vaiheista ja seuran toimintaan vaikuttaneista ihmisistä.

Siksipä poimin vain joitakin kiinnostavaksi tai koskettavaksi kokemiani asioita ja tapahtumia tältä seuran ensimmäiseltä satavuotiskaudelta.

Oma näkökulmani on enemmänkin ihmettelijän tai tarkkailijan, joka pyrkii eläytymään edellisten sukupolvien aatoksiin ja historian käänteisiin näissä Putkilahden tutuissa maisemissa.

 

Opettajat heittäytyivät toiminnan vetäjiksi: Martti Korpilahti ja Hanna Auvila.
Lyhyt mutta merkittävä aika seuran historiassa on ollut toimintakausi 1911 - 1912 jolloin tunnettu runoilija ja musiikkimies Martti Korpilahti toimi opettajana Putkilahdessa. Myöhemmin hyvin näkyvässä roolissa olleen Voitto Salmelan sanoin Martti Korpilahti "puuhasi kaikki juhlat, johti laulukuorot ja näytelmät, koristi seuratalon seinät."

Valitettavasti tuolta ajalta on vain vähän tallentunut kirjallista tietoa toiminnasta.

Hyvän kuvan nuorisoseuran toiminnan sisällöstä ja sen laajuudesta antaa samaisen Voitto Salmelan kirjoitus paria vuotta myöhemmältä ajalta: "Vuonna 1914 astuu johtoon opettaja Hanna Auvila, joka yhdessä silloisen sihteerin Hilda Salmen kanssa elvytti aluepiiritoiminnan, kyläpiirijakoa kokeiltiin, kotiopinnot aloitettiin, kuukausikokoukset pidettiin säännöllisesti, illanviettojen ja juhlain ohjelman harjoitteluun pantiin suurta painoa, näytelmäharrastus eli kukoistuskauttaan."

 

Seuran oma lehti
Alkuaikojen toiminnan yhtenä muotona oli seuralehden toimittaminen. Ensimmäistä lehteä julkaistiin jo perustamisvuonna. Silloin nimellä "Huutavan ääni" julkaistun lehden toisen vuosikerran numero tammikuulta 1905 löytyi vielä maakunta-arkistosta. Lehdessä mainitaan, että se "ilmestyy tarpeen vaatiessa". Painopaikaksi on merkitty "nyrkkipaino Putkilahdella". Lehteä tehtiin luonnollisesti käsityönä ja yksittäiskappaleina, ja se oli varsin vaikuttava 20-sivuinen, kauniisti kahdelle palstalle taitettu julkaisu.

Eri nimillä seuran omaa lehteä on julkaistu myöhemminkin. Vuodesta 1914 julkaistiin säännöllisesti kuukausikokouksiin Virtasalmen Sanomat. Vuodesta 1919 lehti sai nimen Uusi Yritys, jolla seuran lehti taidetaan parhaiten tuntea. Lehteä julkaistiin ainakin vielä 40-luvulla.

Lehdessä julkaistiin hyvin monentyylisiä kirjoituksia, eikä aina lukiessaan tiedä, onko kirjoittaja tosissaan vai onko tekstissä joku "koira haudattuna". Tästä esimerkkinä seuraava uutinen: "Eräänä lumisateisena iltamyöhänä varastettiin TIE matkalta Kyläkunta - Rantuu. Törkeän rikoksen tekijöitä etsitään. Jos silminnäkijöitä on, pyydetään heitä ilmoittamaan asiasta lähimmälle poliisiviranomaiselle."

Miten lie olleet Rantuun tieolot noihin aikoihin sitten ihan oikeasti.

Ainakin tuon kirjoituksen aikaan jutut kirjoitettiin nimimerkeillä - jotka sitten paljastettiin lehden viime sivulla. Tuon "uutisen" nimimerkin takaa paljastui kirjoittajapari Kerttu Kauranen ja Toini Rantanen.

 

Vilkas sodanjälkeinen aika Putkilahdessa
Talvi- ja jatkosota järkyttivät seuran toimintaa niin kuin kyläläisten koko elämää muutenkin. Sotien jälkeen oli toiminta laitettava taas käyntiin. Tästä saimme kuulla silloin seuran puheenjohtajana toimineelta Reino Koskiselta, kun hän puhui seuran 90-vuotisjuhlassa kymmenen vuotta sitten. Lainaan tähän muutaman sanan: "Sotavuosien jälkeen piti viritellä seuran toimintaa käyntiin. Tulin talolle, talo oli pimeänä, hain Hovisesta avaimet ja laitoin talolle valot. Kuljin ikkunasta ikkunaan, ei ketään kuulunut tulevaksi. Siinä odotellessani huomasin talon seinässä tyhjän naulan. Ihmettelin, minne Santeri Alkion kuva siitä on joutunut ja rupesin etsimään. Löysin sen sitten kulissien takaa näyttämöltä muiden rojujen joukosta. Asetin kuvan paikoilleen ja huokasin helpotuksesta, olihan kuva sentään säilynyt ehjänä. Sammutin valot ja suljin oven. Apein mielin kuljin kotia kohti. Yhtä harmaat oli ajatukseni kuin oli pimenevä syksyinen ilta. --"

Sitten tehtiin uusi yritys, ja saatiinhan seuran toiminta jälleen käyntiin.

Sota oli vaatinut raskaat uhrit seuran jäsenistöstä. Karjalan siirtolaisia saatiin sentään tilalle. Sota-ajan jälkeen seura sai kokea oikein taistelua olemassa olosta. Kylällä oli silloin vilkasta seuratoimintaa.

Seura kuitenkin pärjäsi omassa tehtävässään, ja sen jopa arvioitiin olevan Keski-Suomen elinvoimaisin nuorisoseura 50-luvun alkaessa.

Olen tullut vuosien varrella itsekin huomanneeksi, että Putkilahden nuorisoseura tunnetaan maakunnassa varsin hyvin, varsinkin niiden piirissä jotka vuosikymmenten varrella ovat omien kotipaikkojensa nuorisoseuroissa aktiivisesti toimineet.

 

Oma tehtävä löytyy muutosten vuosikymmeninä
Nuorisoseuraa kohtasi sama notkahdus kuin muutakin seuratoimintaa kuusikymmenluvun puolivälin tienoilla. Kylän asukasmäärä kääntyi nopeaan laskuun kun etenkin nuorempi väki suuntasi työnhakuun muualle ja maatilatalous ei enää työllistänyt entiseen malliin. Nuorisoseuran toiminta lakkasi muutamaksi vuodeksi vuodesta 1966 alkaen, ja talokin ehti ränsistyä uhkaavasti.

Uuden nousun alusta kertoo silloinen seuran puheenjohtaja Helena Könnö näin: "Ruvettiin pitämään iltamia Peuhassa, joka oli jo tyhjillään ja saimmekin kerättyä niin paljon rahaa, että saatiin seurantalon katto korjattua. Sanoin, että ruvetaan siivoamaan ja siistimään sitä, että saataisiin pitää siellä iltamia. Huujärven Vieno, Paimilan (Saarisen) Aino ja Tikanderin Aili olivat myötämielisiä, että kyllä me tullaan auttamaan. Revittiin vanhat tapetit pois ja Yrjö tapiseerasi Aaltosen Armaan kanssa. Sitten pidettiin puutalkoot ja Koivumäen Viljo sahasi puut lankuiksi ja Ahosen Aatu höyläsi ne."

Tuo onkin niitä aikoja, joilta minulla on ensimmäiset mielikuvat Nuorisoseurasta - Peuhan iltamissa tuli käytyä. Nuorisoseuran toiminta vakiintui 70-luvun lopulla, jolloin oma talo oli jo taas saatu käyttökuntoon. Seurantaloa on vähin erin saatu remontoitua yhä edustavampaan kuntoon. Kunnostusta varten on kerätty rahaa erilaisin keinoin, esimerkiksi osallistumalla Jyväskylän Suurajojen järjestelyihin.

Kaikkiaan, vähemmällä väellä on pitänyt sopeutua toimimaan. Kuitenkin niin, että esimerkiksi Juhannusiltamat tuovat edelleen tuvan täyteen ja ylikin, etenkin silloin jos on saatu näytelmä ensi-iltaansa tai järjestettyä muuta näyttävää ohjelmaa. Tässä näkyy se, että vaikka asukasmäärä on vähäinen kylällä, on kylään juuria omaavien ja muiden tapahtumasta kiinnostuneiden nykyisin kulkuvälinein ja -yhteyksin helppoa tulla pidemmästäkin matkasta yhteisiin tilaisuuksiin.

Näytelmät ovat olleet varsin keskeisessä roolissa Nuorisoseuran toiminnassa koko satavuotiskauden ajan. Putkilahden kyläkirjaan on laadittu varsin mittava luettelo näytelmistä joista osa esitettiin myös vierailumatkoilla. Myös tänään on tiedossa ensi-ilta jos oikein olen ymmärtänyt.

 

Seuran puheenjohtajat
Kertaan vielä seuran historian luettelemalla seuran puheenjohtajat koko toiminnan ajalta. Tiedän, että moni uurastaja muissa tärkeissä tehtävissä jää nyt mainitsematta. Puheenjohtajina ovat seurassamme toimineet: Vihtori Salminen, Jalmari Pohjola, Frans Harjula, Hanna Auvila, Aleksi Ikonen, Yrjö Jokinen, Juho Hovinen, Viljo Ruth, Oskari Kopiseva, Uuno Perttula, Voitto Salmela, Aarne Kopiseva, Reino Koskinen, Eero Rantanen, Tauno Harjula, Matti Alanen, Seppo Pajunen, Helena Könnö ... ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: Seuran puheenjohtajana pisimmän päivätyön on tehnyt nykyinen puheenjohtaja Pentti Könnö.

 

Päätössanat
Kun katson ympärilleni, niin koen että tämä tarmokkaasti kunnostettu talo kuvastaa nuorisoseuran kunniakasta satavuotista historiaa. Olen ymmärtänyt, että nyt on päätetty panna taas painoa toiminnan puolelle näissä mainioissa puitteissa. Palataan asiaan taas sadan vuoden päästä!

Veikko Perttula

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2004.]